Vastuullinen valikoiva kalastus - miksi sitä on niin vaikea ymmärtää?

Termit vastuullinen-, valikoiva- sekä catch and release -kalastus sekoitetaan yhä keskenään. Pidän itseäni valikoivana kalastajana. Haluaisin pitää itseäni vastuullisena kalastajana. Jossain määrin varmaan olenkin, mutta myönnän kuitenkin tekeväni moniakin asioita, joita kunnon vastuullinen kalastaja ei tekisi, kuten käyttäisi lyijyä viehepainona. Lyijyn haittavaikutuksista voit lukea jotakin vaikka täältä: https://www.evira.fi/yhteiset/vierasaineet/tietoa-vierasaineista/raskasmetallit/lyijy/

Catch and release-kalastaja nimenmukaisesti vapauttaa käytännössä kaikki pyytämänsä kalat. Pyydystä ja päästä-kalastaja ei siis harrasta kalastusta lainkaan ns. ravinnonhankintasyistä. Valikoiva kalastaja päästää suurimman osan saaliistaan vastuulliseen tapaan kuuluvien kalankäsittelytaitojen saattelemana takaisin alkuperäiseen elementtiinsä. Vastuullinen kalastaja voi kuitenkin hyvällä itsetunnolla ottaa ruokakalakseen hyvälaatuisesta kalapopulaatiosta sopivan kokoisia ruokakaloja; ei liian isoja, mutta ei liian pieniäkään.

Konkreettisena esimerkkinä voidaan käyttää vaikkapa haukea. Valikoiva kalastaja saa päivässä kymmenen kohdekalaa, joista 7 on pieniä alle kiloisia, 2 yksilöä yli kolmekiloisia ja 1 kaksikiloinen. Kalastaja vapauttaa kaikki muut, paitsi parikiloisen hauen, joka on parhaimman kokoinen ruokakala. “Hyvällä tuurilla” kyseinen kala on vieläpä satuttanut itsensä vieheen koukuissa niin pahasti, ettei edes vapautettuna selviäisi enää muutamaa minuuttia kauempaa.

Catch and release-kalastukseen liittyy hyvin yleinen harhaluulo siitä, että lähes kaikki vapautettavat kalat kituvat ja kuolevat lopulta kärsien vapautuksen jälkeen. Herkimpiä kalalajeja heikon käsittelyn osalta ovat useat lohikalat, kuten taimen. On kuitenkin tutkittu, että jopa taimen toipuu erinomaisesti, jopa yllättävän nopeasti, koukutuksesta ja väsytyksestä, kunhan kalastuksessa on käytetty oikeanlaista koukkua, haavin havas on solmuton ja kala on pidetty koko ajan (tai lähes koko ajan) vedessä. Vapautettavia kaloja ei myöskään koskaan tule käsitellä kuivilla käsillä, haavilla, saati koskaan pyöritellä maalla. Tyypilliset järvikalat kuten hauki, kuha ja ahven toipuvat erinomaisesti oikeappisen vapautuksen jälkeen ja saattavat jopa tarttua uudestaan vieheeseen jo saman päivän aikana.

Kalakantojen parantumisen ja säilymisen kannalta on äärimmäisen tärkeää, että kaikki harrastettava kalastus on vähintäänkin valikoivaa. Suuret emokalat ovat äärimmäisen tärkeitä lisääntymisen kannalta. Itse otan nykyisin saaliiksi vuositasolla joitain ruokakaloja, yleensä kuhia ja kirjolohia. Kirjolohi on Suomessa vieraslaji, joka ei käytännössä lisäänny, joten sitä voikin erittäin hyvin mielin ottaa saaliskiintiöiden rajoissa evääkseen.