Miten laihduin 30 kiloa alle vuodessa ja lihoin taas uudestaan

Painoin keväällä 2012 yli 120 kiloa. Seuraavan vuoden kesään mennessä olin pudottanut yli 30 kiloa painostani. Keräsin ylipainoni alunperin lukiovuosina. Paino kertyi hitaasti, mutta varmasti pituuskasvuni lakattua. En syönyt kovin terveellisesti. Pääravintoaineitani olivat sipsit, kokis, pizza ja erilaiset leivonnaiset, kuten korvapuustit sekä pannukakut. Valmistuttuani ylioppilaaksi menin kesätöihin. Työnkuva oli erittäin fyysistä ja alkushokista palauduttuani aloin liikkumaan myöskin työn ulkopuolella.

Aloitin päivittäisliikuntani lenkkeilemällä. Ensin tein vain kilometrin mittaisia hölkkiä iltaisin. Pikkuhiljaa pidensin matkaa ja jaksoin juosta viikko kerrallaan aina enemmän ja enemmän. Mukaan astui lopulta myös salitreenaus. En oikeastaan tiennyt mistään mitään; menin vain ja tein jotain. Pääasia oli että kehossani tuntui. Hiki valui ja sydän hakkasi. Aloin käymään lähes joka toinen päivä salilla, yleensä viettäen siellä noin tunnin kerrallaan. Aloitin ja lopetin treenit juoksumatolla.

En koskaan laskenut kaloreitani, enkä liiemmin stressannut syömisistäni. En edes treenaamiseni aikani. 2013-2014 olin elämäni kunnossa. Keskivartalossani oli yhä muutama kilo rasvaa, mutta tunsin olevani aivan uusi ihminen. Yhtäkkiä jaksoin tehdä pitkiäkin juoksulenkkejä, ja se jopa tuntui kivalta. Painonpudotukseni tyssäsi jonnekin 93 kilon paikkeille. Liikuin julmetusti, mutta paino pysyi paikallaan. En tuolloin vielä sisäistänyt, kuinka suuri merkitys syömisilläni oli kehoni tilaan. 2014 läheni loppuaan ja erään sulkapallopelin aikana laskeuduin rähmälleni kentälle. Nilkkani nyrjähti todella pahasti.

Parin vuoden ahkeralle liikunnalle tuli lähes täysi stoppi puoleksi vuodeksi. En ymmärtänyt käydä edes uimassa tuona aikana. Söin kuitenkin entiseen malliin ja puolessa vuodessa olin kerännyt suuren osan entisestä massasta takaisin. Jalkani hitaasti parantui, mutta liikunta ei enää napannutkaan, koska (yllätys, yllätys) liikunnasta olikin taas tullut ylipainon takia melko raskasta.

Vihdoin tänä kuluvana syksynä aloin muokkaamaan ruokailutottumuksiani. Olen laihtunut parissa kuukaudessa jo lähes 10 kiloa pelkästään syömällä kevyemmin ja terveellisemmin. En ole palannut kuntosalille. En ole edes juossut. Pyrin tekemään päivittäin yhden noin tunnin kävelylenkin. Muutoin päiväni ovat hyvin kevyitä. Syön tavallista kotiruokaa: kanaa, jauhelihaa, tortilloja, pastaa, salaattia… En ole edes luopunut herkutteluistani. Annan yhä itselleni luvan syödä kerran viikossa esimerkiksi pizzaa tai jäätelöä.

Tein tuolloin aikanaan ison virheen laihduttamalla ainoastaan liikunnalla. En muokannut ruokailutottumuksiani. Kun liikuntaan tuli taukoa, kilot palasivat tietysti takaisin. Tällä hetkellä olen pyrkinyt syömään päivittäin noin 2000 kilokaloria. Joinain päivinä olen syönyt huomattavasti tuotakin vähemmän, joinain vähän enemmän. En kuitenkaan ole juurikaan nälkäinen, väsynyt tai muutenkaan huonovointinen. Päinvastoin, kevyempi ruokailu on tehnyt olostani ja olemisestani kevyempää. Kuuntelen tarkemmin vatsaani. Syön kun on nälkä ja syön sen mukaisesti. En kuitenkaan myöskään pelkää ylläpitää kevyttä nälkää yllä läpi päivän. Ennen söin itseni aina hyvin kylläiseksi jos tarjolla oli hyvää ruokaa (ja sitähän oli).

Tärkeintä näissä jutuissa on se, että painonhallinnassa ei pitäisi keskittyä liikaa ajatukseen painonpudottamisesta taikka itsensä “kesäkuntoon saamisesta”. Kyseessä on aina elämäntapojen muutos - jos haluaa säilyttääkin tavoittelemansa tilan ja kehon.